American Sniper

American Sniper.  Genre: sota, draama, toiminta, elämänkerta. Suomen ensi-ilta 6.3.2015

Tervehdys. Kävin tossa eilen illalla vihdoinkin katsomassa American Sniperin  elokuvissa ja tietenkin vanhana sotahulluna tein sen enemmän kuin mielelläni.

American Sniper on tositapahtumiin perustuva elokuva, joka on tehty USA:n sotasankari tarkka-ampuja  Chris Kylen muistelmateoksen pohjalta. Chris Kyle on USA:n armeijan eniten kohteita tappanut tarkka-ampuja. Hän suoritti neljällä Irakin komennuksella ollessaan kaikkiaan yli 160 tappoa. Vertailu kohdaksi voineen mainita, että Suomalainen kolleega Simo Häyhä tappoi talvisodan aikana 542 vihollista. Posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsinyt veteraani ampui Chris Kylen ampumaradalla vuonna 2013.

American Sniperin on ohjannut itse näyttelijä legenda Clint Eastwood ja sen on käsikirjoittanut Jason Hallin. Elokuvassa seurataan Chris Kylen  edesottamuksia USA:n armeijan NAVY SEAL joukkojen tarkka-ampujana Irakissa. Katsoja pääsee seuraamaan, kuinka Irakin sotakomennukset ja siellä koettu tappaminen vaikuttavat Chrisin elämään ja psyykkeeseen. Chris Palaa vaimonsa vastusteluista huolimatta komennus toisen perään aina takaisin Irakiin suojellakseen aseveljiään ja puollustakseen maataan. Niin kuin arvata saattaa tämä aiheuttaa surua ja kitkaa Chrisin hänen ja vaimonsa välille.
Chris saa suurta kunnioitusta aseveljiltään, koska hän rohkeutensa ja tarkkuutensa vuoksi pelastaa taisteluissa ison joukon oman puolen sotilaita. Tästä hyvästä Kyle saa lempinimen Legenda. Hänen maineensa kasvaa myös kapinallisten puolella ja he laittavat heidän oman syyrialaisen sala-ampujan Mustafan tämän perään.

En tiedä sitten miten paljon tässä elokuvassa on käytetty alkuperäistä muistelmateosta ja kuinka paljon tässä on Clint Eastwoodin ja käsikirjoittajan väritystä. Elokuvan alku on kuitenkin  jotenkin  korni, varsinkin kohtaus missä Chris on lapsi ja heidän Isä opastaa heitä omilla elämän viisauksillaan.
Toinen mikä häiritsi on virheet, joita sotilaat elokuvassa tekevät, jonka vuoksi he joutuvat sitten kuseen. Noh ehkä se on sitä kuuluisaa dramatisointia, mene ja tiedä. Kolmas mikä häiritsi oli, että päähenkilön kypärä näytti jotenkin sairaan pieneltä päähän verrattuna ja se sai hänet näyttämään ajoittain joltain isopäiseltä tomppelilta. Ehkä elokuva on vaan niin uskottava, että pikku epäkohdat hyppää silmille. American Sniper on kuitenkin ihan hyvä sotaelokuva, varsinkin elokuvan loppputekstien aikana näytettävä aito Chris Kylen Muistotilaisuus tuo elokuvalle lisä arvoa ja herättää tunteita.
Amerikan Sniper ei ratsasta millää sankari romantiikalla, vaan on enempi tehty kantaa ottavaksi elokuvaksi, jossa kuvataan hyvin myös sodan raadollisempi puoli, tosin vain Amerikkalaisten sotilaiden näkökulmasta.
Elokuvassa ei myöskään millään tunnetuilla tähti näyttelijöillä revitellä ja se on vaan hyvä uskottavuuden kannalta. Chris Kylen roolissa nähdään Bradley Cooper, joka näyttelee roolinsa varsin uskottavasti. Chris Kylen vaimona nähdään Sienna Miller, joka näyttelee hyvin huolestuneen suruista naista.

American Sniperissa ei mitään yksittäisiä hehkutettavia osa-alueita ole, mutta kokonaisuudessaan se on kelpo ja ajatuksia herättävä koskettava elokuva.

Jonkun tovin kestävän pähkäilyn jälkeen LeffaKunkku antaa tälle elokuvalle 3 TÄHTEÄ.


American Sniper elokuvan traileri



  

Mielensäpahoittaja

Mielensäpahoittaja. Genre: Komedia, Ensi-ilta 05.09.2014

Taas olisi aika uuden elokuva-arvostelun. Kävin nimittäin tossa viime perjantaina 27.05 ostamassa tuon Mielensäpahoittaja Blu-rayn ja pakkohan siitä on arvostelu pukata.

Mielensäpahoittaja oli vuoden 2014 katsotuin elokuva. Se perustuu Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja romaaneihin, mutta ei kuitenkaan pohjaudu suoraan mihinkään näistä romaneista, vaan jotain pätkiä on sieltä täältä otettu tähän elokuvaan mukaan.
Elokuvan on ohjannut Dome Karukoski ja on sen myös käsikirjoittanut Tuomas Kyrön kanssa.
Elokuvan alussa Mielensäpahoittaja (Antti Litja) kaatuu vintin portaissa ja teloo siinä rytäkässä jalkansa. Sairaalahoidon jälkeen hän saa kaksi vaihtoehtoa, joko jatkaa hoitoa sairaalassa tai mennä poikansa perheen luokse asumaan. Hän valitsee jälkinmäisen ja muuttaa poikansa taloon. Tämä aiheuttaa heti kuitenkin kitkaa ja hauskoja komelluksia varsinkin miniän  (Mari Peränkoski) kanssa. Mutta myös Milensäpahoittajan poika (Iikka Forss) saa oman osansa isänsä jääräpäisyydestä ja vanhoillisuudesa.

Dome Karukoski on tehnyt loistavaa työtä saadessaan toimimaan Mielensäpahoittaja hahmon myös elokuvana ja se toimiikin loistavasti, samalla kuitenkin kunnioittaen Mielensäpahoittaja romaanien sanomaa ja tunnelmaa.
Elokuva on väkevä tulkinta vanhenemisesta, sukupolvien välisestä kuilusta ja on samalla myös eräänlainen rakkaustarina. Vaikka mielensäpahoittaja on komedia ja saa katsojansa taatusti nauramaan, siinä on myös koskettava kääntöpuoli, nimittän vanhan miehen rakkaustarina ja kaipuu menneisyyteen, kun kaikki oli paremmin.
Mielensäpahoittaja on todella onnistunut elokuva joka saa pidettyä katsojansa otteessaan läpi elokuvan. Mielensäpahoittaja on loistavasti käsikirjoitettu ja näytelty. Kuvaus tapa liitettynä yhteen elokuvan äänimaailman kanssa tekee elokuvan katsomisesta täydellisen elämyksen. Rungon tälle loistavalle elokuvalle kuitenkin tekee itse Mielensäpahoittaja Antti Litja, ilman häntä tämä elokuva olisin vain yksi kotimainen elokuva muiten joukossa. Nyt se on täyttä terästä eikä mitään meltorautaa.
LeffaKunkun mielestä Mielensäpahoittaja on vuoden 2014 paras elokuva, kaikki genret mukaan lukien ja menee suoraan parhaimpien elokuvien Top 10.
LeffaKunkku kiittää Dome Karukoskea, Antti Litjaa ja Tuomas Kyröä tästä loistavasta elokuvasta.

LeffaKunkku antaa tästä loisteliaasta elokuvasta 5 TÄHTEÄ.

Mielensäpahoittaja elokuvan traileri

Luokkakokous

Luokkakokous Genre: komedia, ensi-ilta 25.02.2015.

Morjens taasen! Vihdoinkin pääsin eilen katsomaan jo pitkään omaa vuoroani odottaen tuon Luokkakokous elokuvan. Syy, että vasta nyt "pääsin" on yksin kertaisesti se, että salit on ollut ihan loppuun myytyjä päivä toisensa perään ensi-illasta lähtien. Meikäläinenhän ei tykkää ahtautua täpötäyteen saliin.
Tänään sitten näytti siltä, että nyt vois olla meikäläisen vuoro ja ei kun leffateatteriin lippuja ostamaan ja kohti salia. Noh perpeles täyteenhän se taas tuli ja paskat paikat eturivistä kohtalolta sain.
Noh ei auta valittaa. Leffa alkaa pyörimään ja voin vain sanoa että odotukset oli kovat, en ollut kenenkään kuullut puhuvan tästä  elokuvasta muuta, kuin että "oli iha sairaan hauska leffa".
Joku kriitikkokin antoi sille seniilin paskat arvostelut, että ei voinu muuta kuin valmistautua kohtaamaan komedian mestariteos ja nauramaan vatsalihakset kipeäksi.

Luokkakokous on Taneli Mustosen ohjaama ja käsikirjoittama elokuva, joka kertoo kolmesta kaveruksesta jotka lähtevät matkustamaan yhdessä vanhaan kotikaupunkiinsa lukionsa luokkakokoukseen, samalla vähän "karstoja" poltellen.
Kaverukset ovat nimeltään Niklas, Tuomas ja Antti. Niklas on vanhenemista pelkäävä ressaantunut peräpukamiaan tuskaileva toimittaja, kun taas Tuomas on rento ja elämän iloista ja ilolinnuista nauttiva muusikko. Antti on sitten erossa itsetuntonsa menettänyt tylsitsynyt masturboiva perheen isä, joka kyllä taahtoo päästä pois "roolistaan" hinnalla millä hyvänsä.
Matka luokkakokoukseen on kaveruksille kivinen ja sattumuksia täynnä. Niklakselle vaan ne sattumukset ovat kivuliaampia, kun taas Tuomas ja Antti nauttivat omistaan täysin rinnoin.
Noh tästähän ei voi muuta tulla kuin  hillittömän hauskaa, varsinkin kun näiden roolien takana ovat Aku Putous Hirviniemi, Jaajo sikahauska radiopersoona Linnonmaa ja Sami kokovartalomies Hedberg.

Ne jotka luulevat, että luokkakokous on räävitömän hauska ja Äijä-alapäähuumoria tirskuva elokuva, ovat kyllä täysin oikeassa! Luokkakokous on alusta loppuun saakka täysin hillittömän hauska komedia johon on sika hyvin keksittty järjettömiä komelluksia ja vitsejä. Katsoessa tätä jätkien härskiä ilotulittelua, nauroin lopulta vedet silmistä valuen. Voin vaan sanoa, että niin teki moni muukin ja yllätykseksi tämä huumori upposi myös naisiin ihan kympillä. Siellä leffassa jopa naiset hihitti niin kovaan ääneen, että se rupesi jo häiritsemään katselua.
Tämä elokuva oli todella loistavasti onnistunut tekele. Aku, Jaajo ja Sami teki todella hyvää jälkeä. Akulta nyt ei voinut muuta tiesti odottaakkaan,  mutta että Jaajo ja Samikin vetivät näin loistavat suoritukset, niin Töttö Röö.. Ei kyllä  hävinneet ammatti näytteliöille tippaakaan.
Myös sivuroolien näytteliän onnistui hyvin, niin kuin kotikadun Mäkimaan Mirjana tunnettu  Inka Kallén (Reetta), Taneli mäkelä (Niklaksen appiukko) ja Anna-Maija Tuokko (Lulu) Nina Lahtinen (Niklaksen vaimo). Myös Pirkka-pekka Petelius vilahtaa kuvassa.
Elokuvan leikkaus, äänimaailma ja kuvaus tuki niin täydellisen loistavasti käsikirjoitusta kuin uskoa saattaa. Elokuva on tyyliltään ja idealtaan jota kuinkin American pie ja Hangoverin sekoitus, mutta ei todellakaan yhtä hyvä, vaan paljon parempi!
Luokkakokous on Kerta kaikkiaan superhauska Suomalainen komedia, uskaltaisin sanoa, että jopa yksi parhaista kautta aikojen. Luokkakokous elokuva on  Legenda jo nyt! Toivon mukaan saamme jatkoa vielä tälle loistavalle elokuvalle.

 Kiitos näistä naurunkyyneleistä Aku, Jaajo ja Sami.

Tästä loistavasta komediasta LeffaKunkku antaa 5 TÄHTEÄ.

Luokkakokous elokuvan traileri

Murtumaton

Murtumaton. Genre draama, toiminta, sota. Suomen ensi-ilta 30.1.2015

Taas on leffa arvostelun aika. Kävin toissapäivänä katsomassa tämän elokuvan, eli siis seuraavana päivänä ensi-illasta. Tuli aika ekstemporena lähdettyä katsomaan tätä, kun paria tuntia ennen leffan alkua tuli katsottua tuo traileri. Hetihän siinä sitten kiinnostus heräsi ja ei kun valmistatumaan leffaan siirtymiseen.
Takaraivossa jomotti kuitenkin koko matkan pieni jännitys siitä, että miten tuo toiminta leffojen töröhuuli sankaritar on selviytynyt tämän leffan ohjauksesta.

Leffa alkaa pyrimään ja kankaalle ilmestyy alkutekstien jäkeen pieni  Italialaispoika joka juoksee poliisia karkuun. Murtumaton on  ohjannut Angelina Jolie ja sen ovat Laura Hillenbrandin suositun kirjan pohjalta käsikirjoittaneet Ohjaajaveljekset Joel ja Ethan Coen. Murtumat on tositapahtumiin perustuva elokuva joka kertoo olympiajuoksia ja sotasankari Louis Zamperinin selviytymis taistelusta läpi henkisen ja fyysisen helvetin. Lois on Berliinin 1936 olympialaisten jälkeen värväytynyt armeijaan sotimaan Japanilaisia vastaan. Hän palvelee pommikoneen Luutnanttina ja erään pommitus tehtävän jälkeen Lois lähtee muun koneen miehistön kanssa suorittamaan annettua pelastus tehtävää merelle. Heille annettu kone on kuitenkin vanha rumu, joka sitten piiputtaakin keskellä merta ja he haaksirikkoutuvat merelle. Vain kolme jää heistä henkiin ja tästä alkaa Lois Zamperinin selveytymis taistelu. Ensin he jotuvat selveytymään 47 vuorokautta pelastuslautalla haita kuhisevan meren keskellä, jonka jälkeen he vielä jotuvat Japanilaisten sotiladen vangiksi.

Murtumaton on hieno elokuva selviytymissestä  melkein läpi maan päällisen helvetin. Välillä elokuvassa näytetään takautumana Loisin nuoruutta ja urheilu uraa kun hän välillä vaipuu muisteloihinsa. Tämä tuo elokuvan päähenkilöön sen tarvitsemaa syvyyttä ja taustatietoa hänestä, joka on aika tärkeä osa elokuvan kiinnostavuutta. Elokuvassa nähdään myös Berliinin olympia kisoissa joukseita Suomalaistähtiä kuten Gunnar Höckert ja Lauri Lehtinen, jotka juoksevat kisoissa mahtavasti mitalleille Hyvä Suomi! Murtumaton elokuva on onnistunut hyvin draaman kaaren ja juonen ja toteutuksen osalta. Varsinkin ilmataistelu kohtaukset olivat huikeita. Katsoessa elokuvaa koko ajan odotti innolla mitä seuraavaksi tapahtuu ja tarina vei vahvasti mukanaan elokuvan loppuun saakka. Loppu sitten oli jotenkin mitään sanomaton nopea rykäsy. Mielestäni siihen olisi pitänyt jotenkin pyrkiä tekemään vähän mahtipontisempi loppu, johtuen siitä että kun elokuva pitää katsojaa koko sen keston ajan jännittyneessä ja odottavassa tilassa, niin loppu pitää olla sitten sen elokuvan kohokohta ja huipentua siihen loppuun! Näin ei kuitenkaan tässä ollut, vaan elokuva loppuu tavalla, että tässä tää nyt sitten oli. Vähän niin kuin alussa hauskalta kuullostava vitsi, jossa on sitten loppu, joka ei naurata ollenkaan.
Lopusta huolimatta Murtumaton on hieno elokuva, eikä mikään vitsi. Näyttelijät onnistuvat hyvin työssään ja elokuvan toteutus ja äänimaailma on ehtaa tavaraa. Katsoja saa genren mukaan niin draamaa kuin sotaa. Tuo toiminta sitten.. no joo ehkä sitäkin. Ohjaus oli kanssa toimiva, että ihan hyvin Jollielta, mutta en sitten tiedä oliko nuo kuuluisat Coenin ohjaajaveljekset jelpanneet miten paljon myös ohjauksessa, noh mää ja tiiä. Pääroolissa nähdään Jack O’Connell ja muita rooleja tähdittävät Domhnall Gleeson, Garrett Hedlund, Finn Wittrock, John Magaro, Alex Russell, Luke Treadaway, Jai Courtney.

Elokuvalle LeffaKunkku antaa 3 tähteä.

Murtumaton elokuvan traileri

Puhdistuksen yö: Anarkia

Puhdistuksen yö: Anarkia. Genre jännitys, kauhu. Suomen ensi-ilta 18.7.2014

Kävin tämän Puhdistuksen yön Anarkia nimeä kantavan jatko-osan  katsomassa heti seuraavana päivänä sen ensi-illasta ja eipä ollut taas ihmeemmin porukkaa katsomassa, peräti kokonaista kolme henkilöä minun lisäksi. Eikö teille kelpaa tämmöinen häh? Noh olipahan taas tilaa katsoa.

James DeMonaco on ohjannut ja käsikirjoittanut myös tämän Anarkia jatko-osan.
Tällä kertaa Puhdistuksen yö elokuva lähtee sisältä pois kadulle. Nyt eletään vuotta 2023 ja on koittanut taas se Amerikkalainen juhlapyhä jolloin kaikki rikokset murhasta lähtien ovat sallittuja 12 tunnin aikana. Merkkisummeri soi ulkona, hätäpalvelut poistuvat käytöstä ja siviilit rientävät koteihinsa turvaan. Kadut täyttyvät kaikenmaailman murhan himosista rosvoista ja muista koston janoisista ihmisistä. Tällä kertaa kadulle jää pariskunta, joiden auto hajoaa ja he eivät kerkeäkään kotiinsa turvaan. Pariskunta jää kadulle ulkona riehuvan anarkian keskelle. He saavat pian kuitenkin auttajakseen salaperäisen pyssysankarin, jolla on oma henkilökohtainen kostoretki ulkona menossa. Mukaan joukkoon liittyy vielä eräs äiti ja tytär, jonka he pelastavat tappajien kynsistä. Ryhmä tajuaa pian, että heidän on toimittava tiiminä selvitäkseen pois kadulta turvaan. Tästä alkaa taas pitkä taistelu kohti seuraavaa aamua, jolloin puhdistuksen yö päättyy ja arki taas vihdoin koittaa.

Sama kantaa ottavainen meininki USA:n politiikasta jatkuu myös tässä jatkokertomuksessa.
Tässä elokuvassa rikkaat kuvataan murhan himoisiksi psykopaateiksi jotka ostavat jengiläisiltä köyhiä tapettaviksi. Köyhyys ja rikollisuus katoaa kun köyhät tapetaan ja rikolliset tappaa toisensa Puhdistuksen yönä. Eli sama vahva teema kantaa myös tätä elokuvaa. Ainut huomattava poikkeus edelliseen verrattuna on, että alkuperäisen elokuvan tiivistunnelmainen jännitys on melkein  kokonaan kadonnut ja että se on muuttunut trilleristä toiminta elokuvaksi. Mistään jännitys tai kauhu elokuvasta ei siis voida enää puhua tämän leffan yhteydessä, vaikka sellaiseksi se jostain syystä  haluttu luokitella.
En nyt silti sano että Anarkia olisi huono elokuva, mutta ei se silti ole kuitenkaan edeltäjänsä veroinen. Anarkia on hyvä toiminta elokuva ja sellaisena se on erittäin toimiva juonellisesti ja kerronnallisesti.
Pääosassa tässä nähdään Ethan Hawke, Lena Headey, Max Burkholder, Adelaide Kane, Rhys Wakefield, jotka suoriutuvat kukin roolistaa ihan asiallisesti, ei mitään sen kummempaa mainittavaa.
Ei kun sitten vaan seuraava Puhdistuksen yötä odottamaan, sillä sellainen tästä on vielä tulossa. Mitä nyt hyvin keksittyä aihetta tappamaankaan.

LeffaKunkku antaa tälle hyvälle toiminta elokuvalle 3 Tähteä.


Puhdistuksen yö: Anarkia traileri

FURY

FURY. Genre Sota, Draama, Toiminta. Suomen ensi-ilta 31.10.2014.

No niin takas tänne tykkitornin taakse ja aika asettua kirjoittamaan uutta arvostelua Fury sotaleffasta. Mahtavaa pitkästä aikaa kunnon sotaelokuva on saatu tehtyä maailmalle ja mikäs voisi olla sen parempaa tällaiselle vanhalle sotahullulle? Ei niin mikään.

Voitte uskoa että odotuksia oli tälle elokuvalle paljon. Kaikki hyvät ainekset hyvälle elokuvalle oli olemassa. Toiseen maailmansotaan sijoittuva ja   vielä uutena mausteena tankkimiesten näkökulmasta tehty elokuva, niin ei ole aihekkaan ihan loppuun kaluttu sitä kautta.  Ainut asia mikä vähän askarrutti oli tuo elokuvien uskottavuutta aina vähän vievä Brad Bitt.

No niin elokuvasali täyttyy melkein sata prosenttisesti meistä miehenköriläistä.  Leffa  lähtee pyörimään ja tunnelma tiivistyy. Elokuvan alussa näytetään kun saksalainen koppalakki upseeri ratsastaa valkoisella ratsullaan taistelussa tuhoutuneiden ja savuavien tankkien keskellä. Ratsastelu jää kuitenkin lyhyeen kun Jenkki kessu ilmestyy kuin tyhjästä ja tappaa koppalakki upseerin hevosen selästä kun koppelon oksalta.

Furyn  on ojannut ja käsikirjoittanut David Ayer. Elokuva kertoo Amerikkalaisen Ylikersantti Wardaddyn (Brad Bitt) komentaman Sherman -panssarivaunun ja sen viisijäsenisen miehistön taistelusta toisessa maailmansodassa Saksalaisia vastaan.  On huuhtikuu 1945 ja liittoutuneet on valmistautumassa lopulliseen läpimurtoon Saksan ytimeen. Ylikersantti Wardaddy  ja hänen miehistönsä ovat jo kaiken nähneitä taiteluissa karastuneita sotilaita. He ovat tappaneet Saksalaisia jo Afrikassa, Ranskassa, italiassa ja sitten lopulta Saksassa. Wardaddy saa alussa uuden täydennysmiehen tankkiinsa. Uusi mies on pelokas untovikko Norman. Täydennys mies saakin ensimmäiseksi tehtäväkseen kaapia tankin sisältä edeltäjänsä ruumiin rippeet.  Ylikersantti Wardaddy saa miehistöineen tehtävän hyökätä muiden tankkien mukana vihollislinjojen taakse Saksan ytimeen.  Matkanvarrella he näkevät kuinka saksalaislapsia on hirtetty ikkunoihin varoituskyltit kaulassaan. Sotilaiden rinnalla taistelevia lapsia ja itsensä ampuneita natseja. Perille saapuessaan he joutuvat taistelussa pahasti alakynteen vihollisen mies - ja aseylivoiman vuoksi. Tästä alkaakin sitten taistelu tappamisesta, kuolemasta ja lopulta elämästä.

Fury on aito väkevä sotaelokuva joka ei jätä ketään kylmäksi, paitsi tappamansa sotilaat. Se ei ole mikään perus siloiteltu Hollywood sankari romantiikkalla mässäilevä elokuva, vaan siinä on sankarillakin piemeämpi epäinhimillinen puoli. Elokuvan roolihahmot on mukavan rosoisia ja särmikkäitä, tosin eivät valitettavasti hirmu syvälle kirjoitettuja. Furyssa näytetään katsojille sodan raakuus ja julmuus.  Näytetään kuinka silmitön julmuuskin on inhimillistä näille sodan runtelemille ihmisille. Mikään realistinen sotaelokuva Fury ei kuitenkaan ole ja lopussa uskottavuus onkin vähän kovilla. Elokuva on hyvin tehty äänimaailmaa myöten ja näyttelijä suorituksetkin ovat uskottavia. Varsinkin Normanin roolisa näytellyt Logan Lerman veti todella uskottavan suorituksen. Brad Bittin suoritus Ylikersantti Wardaddyn  roolissa oli myös yllättävän hyvä, ehkä paras Brad Bittin aikaan saannos. Muissa päärooleissa näyttelivät  Shia LaBeouf, Jon Bernthal, Michael Peña, Jason Isaacs ja Scott Eastwood. Elokuvan tapahtumat olisivat saaneet sijoittua useampaan, kuin pariin päivään. Nyt siitä jäi sen vuoksi vähän telaketjumaisen junnaava maku, mutta hyvin tämä toimi näinkin.

Fury on minusta hyvä ja rohkeasti tehty vaikuttava sotaelokuva, joka menee varmasti ulkomaisten sotaelokuvien aateliin, niin kuin Platoon, Full metal jacket, Kadonnut pataljoona, Länsirintamalta ei mitään uutta ja Olimme sotilaita. Eli todella kovaan sarjaan! Tämänlaisia sotaelokuvia tulee liian harvakseltaan.

  

Hienolle sotaelokuvalle LeffaKunkku antaa 4 tähteä.

FURY traileri 

Labyrintti

Labyrintti. Genre toimintatrilleri. Suomen ensi-ilta 24.10.2014.

Jees pitkästä aikaa  sain aikaiseksi lopulta kirjoittaa uuden arvostelun ja aattelin kirjoittaa sen nyt tästä Labyrintistä, kun se tuli viimemmäksi käytyä katsomassa. Täytyy nyt heti kärkeen sanoa että ei ollut tällainen teinitrilleri ihan nyt allekirjoittaneen omalla mukavuusalueella, mutta tulipahan mentyä kuoliaaksi ikävystymisenkin uhalla katsomaan.

Joo siellä tissiposki teinien välissä sitten napotin irttikset sylissä ja leffa alkaa pyörimään. ensiksi näytetään kun joku jätkä nousee peloissaan jollain hissin romulla kuilusta ylös, häntä sitten onkin odottamassa ylhäällä epämääräinen virnuileva teinijoukkio.  Labyrintti elokuva kertoo mystisen kiviseinäisenlabyrintin vangiksi joutuneiden  nuorten miesten elämästä ja selviytymisestä kivimuurien sisällä. Heillä on sinne muodostunut oma tiivis yhteisö,  joka yrittää arjen rutiinien rinnalla selvittää  mahdollista  ulos pääsyä labyrintista ulkomaailmaan. Heille kaikille on  yhteistä se, että he eivät muista miten he sinne ovat joutuneet tai keitä he ovat aikaisemmin olleet.  Osa asukkaista on ollut jo useita vuosia labyrintin vankina ja he ovat perustaneet sinne jo jonkinlaisen oman sivilisaation maanviljelyksineen. Tulee mieleen jonkinlainen Bigbrother-talo asukkaineen. Labyrintti-elokuva perustuu James Dashnerin vuonna 2007 julkaistuun romaaniin The Maze Runner.

No joo, ensiksi kyllä tuli mieleen, kun tätä elokuvaa rupesin katsomaan ja aihe alkoi hahmottumaan, että mitäs sieniä tämä  kirjailija on sitten popsinut, kun on näin lentävän aiheen keksinyt. Leffaa pitemmälle katsoessa juoni kuitenkin yllätykseksi rupesi  vetämään sen verran mukaansa, että ihan mielenkiinnolla sai seurata mitä tässä oikein tapahtuu, tai tulee käymään. Elokuva oli pystytty hyvin toteuttamaan  erikoisesta aiheesta huolimatta. Täytyy kyllä sanoa, että juoni ja toteutus tässä ne vahvemmat puolet olivatkin ja näyttely puoli sitten vetikin sen lyhyemmän tikun . Osa näistä teininäyttelijöistä veti kyllä niin perusteellisen teennäisesti, että olisivat ihan surutta sulautuneet Salkkari elokuva Nightmaren näyttelijäkaartiin. Elokuvan on ohjannut  Wes Ball ja tätä jo hehkuttamaani näyttelijäkaartia tähdittävä  Dylan O'Brien, Thomas Brodie-Sangster, Will Poulter, Kaya Scodelario, Patricia Clarkson.

Kokonaisuudessaan Labyrintti-elokuva oli ihan katsomisen arvoinen leffa, vaikka se ei varmasti jätä mitään sen kummempaa jälkeä katsojaansa. Tätä on muuten tulossa ensi syksynä lisää niille, jotka ei vielä tästä saanut tarpeekseen.

Labyrintille annan pisteiksi ihan kelpo juonesta ja hyvästä toteutuksesta 2 tähteä.

Labyrintti elokuvan traileri 

 

Leijonasydän

Leijonasydän. Ensi-ilta 18.10.2013. Draama



"Valkoisensuomen puolesta!" Jees vihdoinkin tuli elokuviin kauan odottamani Leijonasydän elokuva ja kävinkin sen eilen katsomassa. Odotukset oli valtaisat sillä aihe oli kiinnostava ja elokuvan ohjannut Dome Karukoski teki hyvää jälkeä aiemmin Napapiirin sankareissa.

Tunnelma on katossa ja leffa lähtee pyörimään. Alussa näytetään takaumaa elokuvan lopusta ja se vangitsee katsojan elokuvan tunnelmaan.
Elokuva kertoo Skini Teposta (Peetter Fransen) joka tapaa sattumalta kahvilassa Yksinhuoltaja Sarin (Laura Pirn).
Sari on rääväsuu yh, joka ei jätä puheilleen tulkinnan varaa. Tämä ei kuitenkaan Teppoa haittaa, vain päinvastoin Teppo äkkirakastuu Sariin. Asiat mutkistuvan kuitenkin, kun Sari kertoo että hänellä on mustapoika entisestä liitostaan. Tepon skini aatteet joutuvat koetukselle, mutta hän päättää jatkaa sarin kanssa mustasta pojasta huolimatta ja niin skini Teposta tulee Ramun isäpuoli.
Teppo pelkää Skini veljensä Harrin (Jasper Pääkkönen) ja muun nahkapää jenginsä reaktiota asiaan, mutta päättää jatkaa valitsemallaan tiellä loppuun asti.

Leijonasydän elokuva Loistavan hyvin tehty ja toteutettu. Se on hauska ja jännitävä loppuun asti ja eikä varmasti jätä ketään kylmäksi. Elokuva sisältää seksiä ja väkivaltaa, huumoria ja draamaa sopivassa suhteessa. Toki jos tätä leffaa rupeaa katsomaan asia pohjalta, niin siitä löytyy epäuskottavia asioita niin kuin, miten noin pitkän linjan skinheads kuin Teppo elokuvassa on, niin noin helposti kääntyy skini aatteistaan vastakkaiseen suuntaan ja alkaa mustapojan isäpuoleksi. Noh ainakin se oli huvittavaa ja sai nauraa. Näytteliät tekivät hyvää ja uskottavaa työtä rooleissaan. Peetter Franssen tekee nyt aina loistavaa ja uskottavaa jälkeä melkein roolissa kuin roolissa, mutta suureksi osaksi vain komedioista tunnettu skini Ollia näyttelevä Timo Lavikainen suorastaan yllätti Hyvyydellään. Myös kahden ilmeen ( vakava ja naurava) Jasper Pääkkönen onnistu roolissa yllättävän hyvin, varmaan parhaiten kuin missään aikasemmassa roolissaan. Tässä tuo vakava ilme sopi Harrin rooliin ja välillä hän sai myös nauraa, niin se olikin sitten siinä.
Näytteliä kaartin mustalammas olikin sitten Jani Toivola siis sille kaverille ei tunnu löytyvän mitään roolia mistään elokuvasta mistä se pystyisi suoriutumaan uskottavasti. Kysesessä elokuvassa toivolalle annettiin näteltäväksi Ramun Afrikkalais syntyperää olevaa Tummaihoista isää, olisiko mikään rooli voinut olla enää J. Toivolalle sopivampi, mutta kun ei ole mitään lahjoja näyttelemiseen niin silloin ei ole. Mies nättelee roolia kun roolia aina samalla tavalla.
Näyttelijä kaartiin kuuluvat myös Jussi Vatanen ja Pamela Tola, mutta heille ei elokuvassa näköjään riittänyt filmikelaa enää. He näyttelevät muutamassa hassussa kohdassa pikku pätkät täysin sivurooleissa jopa niin sivu, että hyvä että näkyvät kuvaruudussakaan. Haluttu nähtävästi myydä vähän arka aiheista elokuvaa varmuuden vuoksi suurella tähtinäyttelijöiden määrällä.
Kaikesta huolimatta Leijonasydän onnistuu täydellisesti ja on varmasti vuosi tuhannen paras kotimainen elokuva. Iso kiitos Domelle ja Tuottaja käsikirjoittaja Aleksi Bardylle Loistavasta elokuvasta.
Tähän leffaan naposteltavaksi suosittelen kuivattua lihaa!

Elokuva saa Viisi tähteä.

Leijonasydän traileri

8-Pallo

8-PALLO, Suomen ensi-ilta 22.2.2013. Draama



Kävin tuossa 8-Pallon dvd / Blu-ray julkaisupäivänä 18.9 ostamassa itsellenikin kyseisen elokuvan, jota olinkin pitkään jo odotellut. Odotukset oli kovat kun tiesin, että Pirkka-Pekka Petelius näyttelee siinä vanhempaa tutkijaa ja traileri oli hyvä, lisäksi vielä aihe oli kiinnostava.
No niin lätyskä sisään ja katsomaan. Tuttu hyvä kihelmöivä tunne valtaa kehon ja alkutekstit alkaa pyörimään samalla näytetään jotain johdantoa Päähenkilön Piken aikasemmasta huumeiden huuruisesta narkkarielämästä.

8-Pallo elokuva kertoo juuri vankilasta vapautuneesta Pikestä (Jessica Grabowsky), joka on päässyt vankilassa ollessaan irti huumeista. Pikellä on pieni tyttövauva jonka vuoksi hän aikoo siviilissäkin pysyä irti huumeista. Naisen entinen poikaystävä Lalli (Eero Aho) sotkee Piken kuitenkin vähitellen taas mukaan huume kiemuroihinsa. Lalli on jonkun asteen huumekauppias ja käyttää huumeita myös surutta itse. Pikeä yrittää auttaa vanhempi rikostutkija Elias (P-P), joka samalla myös yrittää saada Lallin pois kuvioista. Eliaksen mukana roikkuu Mikko Leppilampi tai siis konstaapeli Olli. Ollilla on oma elämä eron takia tuuliajolla ja hän sekoilee irtosuhteiden kanssa. Elokuvassa nähdään myös Mikko Kouki hän näyttelee Huumekuriiri Halosta. Mikko Koukihan tunnetaan näyttelijänä, joka näyttelee elokuvissa missä hänen pitää runkata tai nussia jotain ja tämäkään leffa ei tee siinä poikkeusta.

Joo noh kyllähän tämä taas meni sarjaan suuret pettymykset. Odotin rikollismaailmaan sijoittuvaa jännää poliisidekkaria, mutta tämä meni kyllä huumevalistusta nuorille teemaan ja toimii hyvin sellaisena. 8-Pallo elokuva näyttää katsojilleen realistisesti raadollisen huumemaailman kaikkine "herkkuineen". Marko Kilven Romaaniin perustuvassa ja Aku Louhimiehen ohjaamassa / käsikirjoittamassa elokuvasta nähdään paljon väkivaltaa, narkkaamista, surua ja seksiä. Yksinkertainen juoni, johon on vähän sekavasti liitetty Eliaksen roolihahmo, puhumattakaan Ollin hahmosta. 8-pallosta ei jäänyt muuta käteen kun ärsyttävä ahdistus ja biljardipallon mentävä aukko päähän. Tosin jos olisin saanut selville, että elokuva perustuu Marko Kilven romaaniin, niin en olisi muuta osannut odottaakaan. Nimittäin nämä kyseisen jampan romaanit eivät muuta olekkaan, kuin ahdistavia ja sekavia ihme sepustuksia. Tosin kun ottaa huomioon että Kilpi on vanha ehkä työnsä takia ilmeisesti aika kyyninen poliisimies, niin on tuo nyt sitten ihme. Louhimies taas tekee aina vähän sekavia elokuvia, niin meni varmaan ohjauskin sitten ihan romaania mukaillen nappiin. Näyttelijät selveytyvät rooleistaa aika uskottavasti lukuun ottamatta Mikko Leppilampea, joka sönkkää tuttuun kuluneeseen tapaansa niin kuin joka leffassa, tällä kertaa tuntui jopa että mukana olisi ollut joku harrastelia teatterilainen, mutta ei sentään sehän oli tuttu mikko.. Mikko Leppilampi.

Jos joku haluaa katsoa hyvän elokuvan elköön katsoko hän tätä, mutta jos hän haluaa näyttää omalle melkein aikuiselle teini-ikäiselle lapselleen valistus elokuvan, niin tämä olkoon oikea elokuva siihen. Arvosana 1 tähteä.

8-PALLON Traileri

Puhdistuksen Yö

Puhdistuksen Yö. Genre Kauhu, jännitys. Suomen ensi-ilta 26.7.2013



"Antakaa meidän puhdistautua" Jees kävin eilen illalla elokuvissa katsomassa Puhdistuksen Yö -elokuvan ja teen nyt siitä arvostelun ihan verekseltään. En viitsinyt käydä katsomassa sitä ensi-iltana, kun ajattelin että olisi kumminkin ollut sali tupaten täynnä. Noh kahden päivän jälkeen ensi-illasta ei ainakaan ollut enää täynnä, ei ollut kun vajaa kymmenen katsojaa koko salissa. Siinä oli kuin olisi leffaa katsonut omassa olkkarissa kaikessa rauhassa lämpimät popparit sylissä. Hyvä mutta tuli kyllä siitä ajatus, että mitä shaibaa tää nyt sitten on, kun näin vähää enää kiinnostaa tulla tuoretta leffaa katsomaan, mutta so what ja iloisesti yllätyin.

Elokuvassa leikitään mielenkiintoisesti ajatuksella, että Amerikassa olisi rikollisuuden ja köyhyyden poistamiseksi alettu viettää kerran vuodessa puhdistuksen yö -nimistä päivää, jolloin ei mistään rikoksesta rangaistaisi, ei edes murhasta. Hätäkeskus suljetaan 12 tunnin ajaksi ja sen ajan on mahdollista tehdä kaikkea mistä on vuoden ajan haaveillut. Kaikesta vihasta ja muista patoutumista ja salaisesta sadismista on mahdollista puhdistautua puhdistuksen yö -päivänä ja tätä yötä elokuvassa odotellaankin joka vuosi suu ihan messingillä ja varustautuen juhliin. Hyvin uskottava aihe, mutta toimii.

Elokuva seuraa yhden perheen silmin puhdistuksen yön tapahtumia. Perheeseen kuuluu turvalaitteita kauppaava isä James (Sinister Ethan Hawke), Hänen vaimonsa Maryn (Lena Headey) ja heidän kaksi lasta. Perhe on rikastunut Jamesin turvalaitebisneksillä ja he ovatkin nällä varoilla rakentaneet hienon uudella turvatekniikalla varustettun talon. Jamesin perhe aikoo viettää Puhdistuksen yö -päivän rauhallisesti oman perheensä kanssa hyvin suojatussa kodissaan. Kello on 19.00 ja on aika kytkeä turvalaitteet päälle. Suojaovet ja ikkunat jysähtää alas ja paha maailma jää ulkopuolelle. Perhe voi alkaa viettää rauhallista koti-iltaa. Sen viettäminen jää kuitenkin lyhyeksi, kun pihalle ilmestyy verinen mustamies apua ulisemaan ja poika peijooni päästää häiskän sisälle. Tästä alkaa perheen verinen taistelu elämästä ja kuolemasta, jossa tulee eteen valintoja inhimillisyyden ja oman kotirauhan säilyttämisen välille. Elokuvassa möngitään pimeässä ja herkutellaan kaikkien pimeä fobiaisten kustannuksella, mutta se on silti kuitenkin hemmetin hyvin tehty ja pitää vamasti katsojat voimakkaasti tarinassa mukana. Loistava idea elokuvan tekijöiltä ja hienoa että ovat myös uskaltaneet toteuttaa sen. Elokuvassa otetaan kantaa samalla myös Yhdyvaltojen aselupapolitiikkaan ja se kyllä vähän maistuukin leffaa katsoessa. Ainut mikä elokuvassa vähän tökkii on perheen teini-ikänen tytär, joka järjen vastasesti aina lähtee haahuilemaan omille teilleen ja häviää sinne pimeyteen muilta joksikin aikaa.
Puhdistuksen Yö -elokuvan on loistavasti ohjannut James DeMonaco ja sen tuotajia löytyy mm. elokuvien Paranormal Activity, Sinister ja The Amityville Horrorin takaa, eli loistava kööri.
Tähän leffaan susosittelen naposteltavaksi jotain hyvää nugaa suklaata.

Puhdistuksen yö on sadistisen hyvä jännäri ja sen käsikirjoittajalla on härski mielikuvitus. Annan tästä loisteliaasta elokuvasta 4 tähteä.

Puhdistuksen Yö traileri.

Kulman Pojat

Kulman Pojat. Ensi-ilta 24.2.2012





Kulman Pojat "isot miehet pienet pelit" vai oisko se pieni muna iso sielu.
Kulman pojat on Teppo Airaksisen ohjaama hauska komedia neljästä yli-ikäisestä teinistä, eli miehistä joiden elämä pyörii paikallisen aluedivari jalkapallojoukkueen fanittamisessa. He räyhäävät ja juoksentelevat munasillaan peleissä ja heittävät herjaa paikallisen toisen joukkueen Ac Unitedin pelaajille ja etenkin sen kannattajille. Ryhmän yksi jäsen Petri (Putous I tk. Eero Ritola) tapaa sattumalta nappulaliiga valmentaja Emmin johon hän heti miten rakastuu. Tästä ei alussa komentajaksi kutsuttu porukan johtohahmo oikein pidä ja Petri joutuu kamppailemaan Emmin ja porukan välillä, joka aiheuttaa hänelle hankalia tilanteita. Asiaa ei yhtään auta sekään, että Emmin kämppikseksi paljastuu Ac Unitedin uudeksi vahvistukseksi Tuukka Tiensuuksi (Putous Jussi Vatanen), joka on myös Emmin eksä. Asetelma aiheuttaa älyttömän hauskoja kommelluksia ja tekee elokuvasta erittäin mukaansa tempaavan ja mukavan katsoa.
Kulman Pojat on oikeasti hauska komedia ja sitä katsoessa saa todella nauraa. Vink vink kaikki jalkapallon inhoajat, vaikka elokuva pyöriikin jalkapallon ympärillä, niin se onneksi pysyykin siellä ympärillä, eikä tipahda sieltä itse jalkapallo peliin, niin kuin esim. FC venus elokuva, joka olikin surkea. Kulman Pojassa on jotain samaa kuin Napapiirin sankareissa, varmaan kun kummassakin on tiivis kaveri porukka ja romanssi sekä Jussi Vatanen. Kulman pojat on hyvin tehty ja näyttelijävalinnat osuvat kohdalleen niin kuin Eero Ritala, Jussi Vatanen, Joonas Saartamo ja naispääosa Lotta Kaihua, mutta Antti Väreen valintaa pidän kyllä ihmeellisenä krapula-aamun mokana, kun paska lentää tuulettimeen. Pojalla ei ole kyllä näytteliän lahjaa, saati minkäänlaista karismaa, tsori nyt vaan kaikki Uusi päivä dikkarit. Ehkä Jussi Vatasen olisin vielä laittanut näyttelemään miespääosaa Petriä, mutta menihän tää näinkin mallikkaasti.

Jos joku ei vielä ole ehtinyt katsoa, niin kannattaa. Voin suositella tätä kaikille kotimaisen komedian ystäville. Elokuva oli hyvä ja arvosanaksi annan 4 tähteä.

Kulman Pojat traileri

Texas Chainsaw (2013)

Texas Chainsaw (Kauhu). Suomen ensi-ilta 4.1.2013



Elisa-viihteeltä tuli katsottua raina uusimmasta Teksasin moottorisahamurhaajasta ja aion tehdä siitäkin nyt arvostelun.
Uusi Texas Chainsaw jatkaa siitä mihin alkuperäinen Tobe Hooperin kauhuklassikko, Texasin moottorisahamurhat vuodelta 1974 jäi.
Elokuvan alussa näytetään kun Vihastuneita kyläläisiä ottaa lain omiin käsiinsä ja polttaa jälkeenjääneen moottorisahamurhaajan ja hänen kannibalismia harjoittaneen perheen kodin asukkaineen päivineen. Yksi miehistä löytää kuitenkin vielä eloon jääneen naisen vauva sylissään. Mies tappaa naisen ja ottaa vauvan mukaansa ja vie sen vaimolleen.
Tarina jatkuu siitä kun lapsi on jo kasvanut nuoreksi naiseksi, joka on nimeltään Heather. Eräänä päivänä Heather saa kirjeen jossa kerrotaan hänen perineen kuoleelta tädiltään Vanhan kartanon. Samalla hänelle selviää että hänet on adoptoitu, hetkinen miten tämä kuulostaakin niin tutulta, ai niin uusimmassa Halloween II oli samalla tavalla. Noh sijaisvanhempien vastusteluista huolimatta hän lähtee kavereitensa kanssa katsomaan perittyä kartanoa. Matkalla he ottavat kyytiinsä miehen joka myöhemmin kartanolle "yksin" jäätyään meinaa putsata kaikki arvo esineet, mutta ikäväksi onnekseen hän on onkin joutunut taloon kahdestaan moottorisahamiehen kanssa ja ihmis harvennus metsurointi voi alkaa. Heatherille paljastuu myös elokuvan edetessä että hän on kaupungin inhoaman pahamaineisen perheen tytär ja kapungissa ihmisiä paloitellut moottorisahamurhaaja on hänen isoveljensä.
Elokuvan juoni on ennalta arvattavissa ja aina tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikka siihen on yritetty tehdä pieniä juoni käänteitä. Välillä elokuva on suorastaan surkuhupaisa, esimerkiksi kohtaus jossa moottorisahamurhaaja ottaa tekovälineen kaapista, joka on täynnä asiaan kuuluvia moottorisahoja saa kyllä suun väkisin virneeseen. Tarinan jatkuminen vanhasta klassikosta tuo siihen vähän hohtoa ja syvyyttä, mutta ei hirveästi. Texas Chainsaw oli vähän tökerösti tuotettu. Kaikki "teurastus" kohtaukset oli näytetty turhan tarkasti, olisi voinut ohjaaja John Luessenhopois jättää jotain katsojillekin. En tiedä miten olisi sitten toiminut 3D versiossa.
Näytteliä suorituksetkaan ei pilannut enempää elokuvaa. Pääosaa Heatheria näyttelee Alexandra Daddario ja muissa rooleissa nähdään muun muassa Tania Raymonde, Dan Yeager.
Tämän leffan kyytipojaksi suosittelen peruspopparia ja punaista jaffaa.

Perus kauhujyystöä ja näille klassikko kauhujen uusversioille, eli aika tyypillinen tekele. Arvosanaksi annan 2 tähteä.

Elokuvan traleri

Warrior

Warrior, valmistunut 2011



Pitäähän tämäkin leffa arvostella, vaikka se on jo parivuotta vanha. katsoin tämän ekan kerran joskus vuosi sitten. kun luin mistä elokuva kertoo niin en hirveästi odottanut, ajattelin että tää on taas tämmöinen ja onhan näitä nähty, noh katsotaan nyt.
Warrior on draamallinen urheilu toiminta elokuva jonka on ohjannut Gavin O'connor. Tämä elokuva ei jätä kylmäksi ketään vanhaa Rocky fania , eikä niitä jotka tykkäsivät The Wrestler elokuvasta!
Warrior kertoo Kahdesta vapaaottelia veljeksestä joista vanhin Brendan on varttunut alkoholisti isänsä luona ja Tommy isän juomisen ja väkivallan takia pois muuttaneen äitinsä luona. Brendan on silo poskinen fysiikan opettaja isä jolla on vaimo ja lapsi. Hän entinen UFC-ottelia joka on pahan selkäsaunan jälkeen lopettanut ottelemisen. Brendanilla ja hänen vaimollaan on talousvaikeuksia lapsen sairaalakulujen takia ja heidän kaunis kotinsa uhkaa mennä pankille. Hänen on pakko palata vapari kehiin asiasta huolissaan olevan vaimon vastusteluista huolimatta. Brendan rupeaa treenaamaan tulevaa isoa MMA turnausta johon kutsuttu vain kaikki parhaat otteliat.
Tommy on merijälkaväen mies ja aivan toisesta puusta veistetty kuin veljensä. Hän on karu ja sisäänpäin kääntynyt kova hupparin hupun alla viihtyvä kovanaama. Tommy on lähtenyt lipettiin sodasta ja pelastanut pakomatkalla jonkun sotilaan kuolemalta. Hän palaa kotikaupunkiinsa ja menee tapamaan juomisen lopettanutta isäänsä. Poikien äiti on kuollut vakavaan sairauteen ja Tommy on katkera siitä ja kaikesta muusta isälleen. Hän menee vapaaottelu salille treenaamaan jossa hän tarjoutuu sparraamaan jotain UFC lupausta, kaikkien ihmeeksi hän hakkaa kaverin tohjoksi. Manageri kiinnostuu hänestä ja pyytää tätä isoon turnaukseen Joku on myös ottanut sparrauksen videolle, joka sittemmin leviää youtuben kautta myös armeijan tukikohtaan ja hänet tunnistetaan videosta samaiseksi mieheksi joka pelasti aikasemmin sotilaan varmalta kuolemalta. Tommy pyytää isäänsä valmentajakseen, koska hän on valmentanut tätä aikasemmin junioreiten mestariksi asti.
Veljekset päätyvät samaan turnaukseen ottelemaan isosta rahapalkinnosta ja loppu onkin historiaa!
Warrior on todella loistava elokuva ehkä kaikkien aikojen paras mitä olen koskaan katsonut, tai ainakin yksi parhaista. Tämä elokuva on varmasti kaikkien vapari harrastajien mieleen, koska se on varmasti paras vapari aiheinen elokuva.
Elokuva on todella tunnepitoinen ja se on rosoisuudellaan erittän hyvin tuotettu. Siinä on jotain samaa kuin The wrestler ja Rocky I elokuvissa, se on vähän kuin olisi ottanut kummastakin elokuvasta niiden vahvuudet ja pantu samaan pakettiin. Näytteliät tekevät erinomaiset suoritukset varsinkin Tommya näyttelevä Tom Hardy, joka on täydellinen valinta roolihahmolle tai ehkäpä juurin hän tekee roolihahmosta juuri niin salamyhkäisen kiinnostavan ja uskottavan henkilön omalla rosoisuudellaan. Isää näyttelevä Nick Nolte on myös loistava valinta, hän on todella uskottava ex-juoppo roolissaan. Hän sai myös roolistaan Oscar-ehdokkuuden. Warrior on kyllä vuosituhannen paras elokuva ja saanut kyllä yllättävän vähän hehkutusta osakseen, varmaan johtuen elokuvan aiheen vuoksi.

Arvosanaksi ei tämän hehkutuksen jälkeen voi antaa muuta kun puhtaan 5 tähteä Hyvä WARRIOR!

Warrior elokuvan traileri

Miss Farkku-Suomi

Miss Farkku-Suomi ensi-ilta 3.8.2012.



Joo tuli tossa eilen katsottua C more firstiltä Miss Farkku-suomi elokuva ja päätin nakutella siitäkin arvostelun tänne.

Miss Farkku-Suomi elokuva perustuu Kauko Röyhkän omaelämänkerta romaaniin ja sen on ohjannut Matti Kinnunen.
Elokuva kun perustuu Röyhkän romaaniin, niin en tiennyt oikein mitä odottaa, mutta kun oli katsonut sen, niin oli tunne että eipä tältä voinut oikein muuta odottaakkaan.
Elokuva sijoittuu 70-luvun ouluun ja kertoo nuoresta aloittelevasta muusikosta Väldesta ( Mikko Neuvonen) joka rakastuu luokan kauneimpaan tyttöön Pikeen (Sanni Kurkisuo, Prinsessoja ja astronautteja).
Välde perustaa uuden kaverinsa kanssa oman bändin ja haaveilee samalla Miss farkku-Suomi kilpailun voittaaneesta luokkakaveristaan. Välde haluaa olla erilainen, sen takia hän saa asiasta muilta kuittia ja ui sitten lopulta vessanpytyssä, mutta Valde ei tästä lannistu, vain päin vastoin jatkaa sinnikkäämmin. Välde tapailee Pikeäkin mutta munat ei riitä etenemään vaikka kuinka haluis. Pikekin on rakastunut Väldeen, mutta ei sano sitä hänelle vaan heilastelee toisen kanssa, no joo on se elämä vaikeeta.
Miss Farkku-Suomi elokuvassa pääpaino on Röyhkämäisessä musiikissa ja vaikeassa rakkaus tarinassa. Tämän piti olla komedia, mutta eipä kyllä naurattanut lukuunottamatta yhtä kohtaa, missä Välde varoittaa kahta pikku poikaa sanomalla, että saatte viellä isältänne selkään johon pojat vastaa saatiin jo!
Kaikesta huolimatta elokuvaa oli mukava katsoa ja tarina piti kasojaa kyydissään. Elokuvassa vilahtelee myös nimi näyttelijöitä, kuten Ville Myllyrinne, Olavi Uusivirta, Juha Kukkonen, Pirkko Hämäläinen ja Maria Ylipää (Tappajan näköinen mies)

Positiivinen yllätys arvosanaksi annan 3 tähteä.

Miss Farkku-Suomi Traileri

Django Unchained

Django Unchained suomen ensi-ilta 18.01.2013



Elikkä lännenelokuva, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Quentin Tarantino. Voitte uskoa että odotukset oli kovat, kaikki ainekset oli vaikka mihin. Tätä elokuvaa suitsutti mulle eräs henkilö kaikkien aikojen parhaana länkkärinä.
Ou yeah! ja ei kun katsomaan kenties parasta "länkkäriä" ikinä. Alkumusiikit pauhaa ja tunnelma hyvä, elokuvan alussa palkkionmetsästäjä (Christoph Waltz) vapauttaa mustan orjalauman ja ottaa yhden orjista Djangon (Jamie Foxx) mukaansa. He ystävystyvät ja Djangostakin tulee palkkionmetsästäjä, tarinan edetessä he tappavat etsintäkuulutettuja roistoja ja lähtevät lopulta pelastamaan djangon mustaa orja vaimoa.
No en tiiä prkl.. kyllä meni tarinan edetessä niin tylsäksi katsoa, että piti väkisin loppuun katsoa. Ei tätät voi länkkäriksi millään lailla sanoa muuta kun, että se sijoittuu sinne ja Django haaveilee olevansa lännenmies ja leikkii sitä hupaisasti elokuvan edetessä.
Minusta Django Unchained on kantaa ottava elokuva amerikan mustien orja politiikkaan, joka on vaan tehty reilu sata vuotta liika myöhään, sillä nythän Usan presidenttikin on jo afrikkalais syntyperää oleva mies ja eikä orjuudesta ole tietokaan amerikassa enää.
Elokuva on ärsyttävä musta valkoisuudellaan ja on sitä myös kirjaimmellisesti, sillä tässä mustat on hyviä ja valkoiset on pahoja tai suorastaan sadistisia. Yhtä näistä muuten näyttelee Leonardo DiCaprio ja ihan kohtuu hyvin lapsi kasvoksi. Kaikesta huolimatta elokuva oli minusta hyvin tehty. Tarantinomaiseen tyyliin elokuvassa kovalla pauhava musiikki luo hyvää tunnelmaa ja aina kun magnumilla tai muulla reikäraudalla ammuttiin, niin mies lensi kolmemetriä taakseppäin, eikä vaan säälittävästi lyhistynyt maahan niin kuin muissa leffoissa.

Arvosanaksi 2 tähteä, jos ei olisi näin hyvin tehty niin yksikin riittäisi.

Django Unchained traileri

Vuonna 85

Vuonna 85 ensi-ilta 25.01.2013



No niin minäpä aloitan tän arvostelun. Tuli tossa just katsottua vuonna 85 elokuva. Veti kyllä aika sanattomaksi, elokuva oli kyllä samaa tasoa kun sen mies pääosan esittäjä kahden ilmeen Reino. Noh en kyllä paljoa ensin odottanutkaan kun kuulin kuka esittää pääosaa ja sen takia jätin aikeet käydä katsomassa sen elokuvissa, mutta kun huomasin jälkeenpäin että Kouvusalon Timppa on sen ohjannut niin rohkastuin sen vuokraamaan.
Voi Timppa timppa mitä taas teit. Noh elokuvahan oli yhtä mauton kuin koko 80 luvun muoti. Se oli kuin joku todella pitkä elokuvan traileri tai musiikkivideo, joka vaan jatku ja jatku. 80 luvun rokki pauhas koko ajan niin kovalla että ei meinannut vuorosanoista mitään selvää saada. Ei silti että niissä ois mitään järellistä saati hauskaa ollutkaan sanottavana.
Lisäksi elokuvaan oli juonen virkaa toimittamaan kehitetty joku ennalta arvattavissa oleva laiha romanssi.
Tämä oli vissiin komedia elokuva naurattamatta kertaakaan, tai kerran naurahin vahingon ilosta, kun poliisi isä rikkoi pillihousu pojaltaan kitaran pöytään lyömällä.
Minusta vuonna 85 oli musikaalikomedia ja ah niin musikaalin tapaan olematta sitä lainkaan hauska. Vaikka pari komedia Heikkiä siihen oli otettu hauskan vaikutelmaa tuomaan, mutta ei Heikitkään saa paskoista jutuista hauskoja pelkästään näyttelemällä tai hymyilemällä, vaikka sen kuinka osaisivat.
En voi kyllä suositella kenellekkään jotka haluaa katsoa hauskan kotimaisen komedian, ehkä jos haluaa fiilistellä pelkästään 80 luvun ikivihreitä suomirockia niin sitten kyllä.
Tähän leffaan sopii naposteltavaksi jokin helposti makunsa menettävä hedelmäpurkka.

Joo pettymys varmaan vähän tihkuu läpi mutta arvosanaksi annan 1 tähteä.

 Vuonna 85 traileri