FURY. Genre
Sota, Draama, Toiminta. Suomen ensi-ilta 31.10.2014.
No niin
takas tänne tykkitornin taakse ja aika asettua kirjoittamaan uutta arvostelua
Fury sotaleffasta. Mahtavaa pitkästä aikaa kunnon sotaelokuva on saatu tehtyä
maailmalle ja mikäs voisi olla sen parempaa tällaiselle vanhalle sotahullulle?
Ei niin mikään.
Voitte uskoa
että odotuksia oli tälle elokuvalle paljon. Kaikki hyvät ainekset hyvälle
elokuvalle oli olemassa. Toiseen maailmansotaan sijoittuva ja vielä
uutena mausteena tankkimiesten näkökulmasta tehty elokuva, niin ei ole aihekkaan
ihan loppuun kaluttu sitä kautta. Ainut
asia mikä vähän askarrutti oli tuo elokuvien uskottavuutta aina vähän vievä
Brad Bitt.
No niin
elokuvasali täyttyy melkein sata prosenttisesti meistä miehenköriläistä. Leffa lähtee pyörimään ja tunnelma tiivistyy.
Elokuvan alussa näytetään kun saksalainen koppalakki upseeri ratsastaa
valkoisella ratsullaan taistelussa tuhoutuneiden ja savuavien tankkien
keskellä. Ratsastelu jää kuitenkin lyhyeen kun Jenkki kessu ilmestyy kuin
tyhjästä ja tappaa koppalakki upseerin hevosen selästä kun koppelon oksalta.
Furyn
on ojannut ja käsikirjoittanut David Ayer. Elokuva kertoo Amerikkalaisen Ylikersantti Wardaddyn (Brad Bitt) komentaman Sherman
-panssarivaunun ja sen viisijäsenisen miehistön taistelusta toisessa
maailmansodassa Saksalaisia vastaan. On
huuhtikuu 1945 ja liittoutuneet on valmistautumassa lopulliseen läpimurtoon Saksan
ytimeen. Ylikersantti Wardaddy ja hänen
miehistönsä ovat jo kaiken nähneitä taiteluissa karastuneita sotilaita. He ovat
tappaneet Saksalaisia jo Afrikassa, Ranskassa, italiassa ja sitten lopulta Saksassa.
Wardaddy saa alussa uuden täydennysmiehen tankkiinsa. Uusi mies on pelokas untovikko
Norman. Täydennys mies saakin ensimmäiseksi tehtäväkseen kaapia tankin sisältä
edeltäjänsä ruumiin rippeet. Ylikersantti
Wardaddy saa miehistöineen tehtävän hyökätä muiden tankkien mukana
vihollislinjojen taakse Saksan ytimeen. Matkanvarrella
he näkevät kuinka saksalaislapsia on hirtetty ikkunoihin varoituskyltit
kaulassaan. Sotilaiden rinnalla taistelevia lapsia ja itsensä ampuneita
natseja. Perille saapuessaan he joutuvat taistelussa pahasti alakynteen vihollisen
mies - ja aseylivoiman vuoksi. Tästä alkaakin sitten taistelu tappamisesta,
kuolemasta ja lopulta elämästä.
Fury on aito
väkevä sotaelokuva joka ei jätä ketään kylmäksi, paitsi tappamansa sotilaat. Se
ei ole mikään perus siloiteltu Hollywood sankari romantiikkalla mässäilevä
elokuva, vaan siinä on sankarillakin piemeämpi epäinhimillinen puoli. Elokuvan
roolihahmot on mukavan rosoisia ja särmikkäitä, tosin eivät valitettavasti hirmu
syvälle kirjoitettuja. Furyssa näytetään katsojille sodan raakuus ja
julmuus. Näytetään kuinka silmitön julmuuskin
on inhimillistä näille sodan runtelemille ihmisille. Mikään realistinen
sotaelokuva Fury ei kuitenkaan ole ja lopussa uskottavuus onkin vähän kovilla.
Elokuva on hyvin tehty äänimaailmaa myöten ja näyttelijä suorituksetkin ovat
uskottavia. Varsinkin Normanin roolisa näytellyt Logan Lerman veti todella
uskottavan suorituksen. Brad Bittin suoritus Ylikersantti Wardaddyn roolissa oli myös yllättävän hyvä, ehkä paras
Brad Bittin aikaan saannos. Muissa päärooleissa näyttelivät Shia LaBeouf, Jon Bernthal, Michael Peña, Jason Isaacs ja Scott Eastwood. Elokuvan tapahtumat olisivat saaneet sijoittua
useampaan, kuin pariin päivään. Nyt siitä jäi sen vuoksi vähän telaketjumaisen
junnaava maku, mutta hyvin tämä toimi näinkin.
Fury on
minusta hyvä ja rohkeasti tehty vaikuttava sotaelokuva, joka menee varmasti
ulkomaisten sotaelokuvien aateliin, niin kuin Platoon, Full metal jacket, Kadonnut
pataljoona, Länsirintamalta ei mitään uutta ja Olimme sotilaita. Eli todella
kovaan sarjaan! Tämänlaisia sotaelokuvia tulee liian harvakseltaan.
Hienolle sotaelokuvalle
LeffaKunkku antaa 4 tähteä.
1 kommentti:
Loistava sotaleffa. Mielettömän hyvin tehty.
Lähetä kommentti